#004 Matilda Tammilehto

[Matilda Tammilehto]

Ratsastajan etu- ja sukunimi: Matilda Tammilehto
Ikä: 24v.
Edustusseura- tai talli; Auburn Estate
Kouluratsastus helppo C [ ], helppo B [x], helppo A [ ]
Esteratsastus 60 cm [ ], 80 cm [x], 100 cm [ ]
Hevosen virallinen nimi ja http-alkuinen osoite: Hawkeye, lumossa.net/jinnila/haukka.htm
Linkki erilliseen päiväkirjaan (vapaaehtoinen): kittimaki.proboards.com/post/53/thread

Matilda on paluun ratsastajaksi vasta viime keväänä tehnyt nuori nainen, jolle siunaantui mahdollisuus saada ylläpitoon potentiaalinen puoliveriori Haukka syksyllä 2017. Haukan ansiosta Matildan kipinä ratsastukseen ja kilpailemiseen on syttynyt uudestaan. Ratsukko on tällä hetkellä startannut muutamissa kisoissa tasolla heB/80cm ja haluavatkin vakiintua tälle tasolle ennen nousua vaativimpiin luokkiin.

Osakilpailupisteet, koulu	Osakilpailupisteet, este	Kilpailijaprofiilipisteet	Yhteisöpisteet
12 p.	1 p.	14 p.	10 p.
Mode hyväksynyt [12 p.]	Mode hyväksynyt [1 p.]	Mode hyväksynyt [14 p.]	Mode hyväksynyt [10 p.]

[Matilda Tammilehto]

Matildan ratsastusvaatekaappi

Vaatteista kiitos Equestrian Pro:lle

Junnuvuosien ratsastus- ja kisavermeistä ulos kasvanut Matilda joutui päivittämään kerralla koko kaappinsa sisällön, mutta se oli sen arvoista - onpahan vaatetta treeneihin ja edustustehtäviin Cupissa

[Matilda Tammilehto]

Cup-jännitystä Kittimäellä 8.12.2017 

Haukka patsasteli maneesin edessä vähät välittämättä mun yrityksistä saada kohmeista ovea auki. Jos maneesissa olisi ollut ratsukko, se nelijalkainen olisi varmasti jo saanut slaagin mun epätoivoisista viheltelyistä huolimatta.

Mustankirjava ori puhalsi ilmaa sieraimistaan. Mä nautin suunnattomasti siitä, kuinka mä saatoin ratsastaa Haukalla maneesissa yksin ilman, että se viitsi kytätä yhtään mitään. Siinä mielessä Haukan kolhous oli jopa yksi orin parhaita puolia: se ei yleensä keksinyt mitään tyhmää. Paitsi viime viikonloppuna, kun me oltiin neuvoteltu hetki maastoon lähdöstä orin pyöriessä tallipihalla sen sijaan, että olisi ottanut askeltakaan haluamalleni tienpätkälle.

Mä asettelin ratsastusloimen paremmin, kooten sitten ohjia käsiini. Haukan pärskähdys kaikui maneesissa, kun ori siirtyi verkkaasti raviin. Mä olin heti valmiina, vaatien mustankirjavaa ottamaan kroppansa käyttöön ensimmäisistä raviaskeleista lähtien. Mitä mä olin oppinut Haukkaa tuntemaan, sen täytyi liikkua jo verryttelyssä kunnolla tai dieselmoottori olisi lämmin vasta puolentoista tunnin vääntämisen jälkeen.

Kesken ravilävistäjän mä heräsin ajattelemaan kuinka hyvin Haukka liikkui. Yleensä niin pitkänä vähän sinne päin ravaava ori tavoitteli keskiravia täydellisessä tasapainossa, pysyen höyhenenkevyenä edestä. Hymy kohosi huulille väkisinkin, eikä syksyiset sijoitukset ensimmäisissä koulukisoissamme tuntuneetkaan enää niin kauhean oudolta.

Puhelin värähti viestin merkiksi toppaliivin taskussa kesken välikäyntien. Mä vilkaisin näyttöä ja Whatsapp-kuvakkeen viereisen nimen näkeminen herätti mielenkiinnon: Haukan omistaja oli laittanut mulle viestiä.
Kristiina Peltola 9:32 Ihan mahtavaa!! Laita viestiä, jos olette vailla kyytiä!"
Niin. Mä olin saattanut ilmoittaa meidät kisarupeamaan, joka tarjoaisi viihdettä seuraaviksi kuukausiksi. Ihka oikeaan Cupiin.

Haukka venytti tyytyväisenä kaulaansa, kun mä annoin ohjien lipua pykälän pidemmiksi ja kevensin istuntaani orin keinuvassa laukassa. Kaviot rummuttivat maneesin hiekkaa ja mut valtasi pakostakin pieni jännitys: pystyisinkö mä suoriutumaan osakilpailuissa? Oliko musta enää kilpailemaan? Yhtäkkiä Newerran koulukisojen sijoitukset tuntuivat taas mitättömiltä ja junnuvuosien aluevalmennusajat tuntuivat vain utopistiselta ajatukselta sen sijaan, että ne olisivat totisinta totta. Näppärän taskukokoisen ponin sijaan mulla oli jäätävänkokoinen puoliveriori ja valitsemani 80 senttimetrin estekorkeus ja helpon B:n koulutaso huvittaisi katsojia takuuvarmasti.

Mutta sitten mä muistin Kristiinan viestin. Jos Haukan omistaja oli sitä mieltä, että Storytellers Cup oli meille kuin tehty ja että siinä oli avain kehittyä ja lähteä nostamaan tasoa, mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luottaa raskaushormoneissa kiereskelevän naisen sanoihin. Ja kysyä Heidiltä, oliko tallilta lähdössä muita edustajia skipatakseni sen samaisen ylihysteerisen äitiyslomalaisen seura kisamatkoilta.

[Matilda Tammilehto]

13.12.2017

Kisajännitystä ilmassa, siinä sivussa Matilda ehti koota listaa, mitä tarvitaan mukaan kisoihin..

Varusteista kiitos Equestrian Pro!

Estevarustus

Varusteista kiitos Equestrian Pro (kisatakki Sokka Luxuries -tuotemerkkiä)!

Kouluvarustus

Varusteista kiitos Equestrian Pro (satulahuopa Sokka Luxuries -tuotemerkkiä ja satula Takakujan Tallipuodista)!

[Matilda Tammilehto]

14.12.2017

Kuka hullu hommasi itselleen kisatakin, joka maksoi kahdeksansataa euroa? Minä.
Mulle ei olisi tullut mieleenkään maksaa yhdestäkään vaatteesta sen verran, mutta Kristiina oli istuttanut sen ajatuksen mun päähän. Sen lisäksi sukulaiset olivat ruikuttaneet mun joululahjatoiveitani niin kauan, että mä saatoin pyytää tukirahaa kisavarusteisiin. Mikäpä olisikaan parempi sijoitus kuin mun ratsastajanurani kannattaminen?

Kristiina oli myös ystävällisesti ilmoittanut toimittavansa mulle toisen hevosensa koulusatulan ja -huovan lainaksi koko Cupin ajaksi. Nainen oli kuulemma käyttänyt satulaa Haukalla ennenkin, mutta me varmistettaisiin istuvuus vielä yhdessä. Vielä tämän lisäksi mä olin saanut kuvan upeasta, sinisestä estehuovasta, jonka Kristiina oli ilmoittanut haluavansa lahjoittaa mulle joululahjaksi. Se oli luultavasti voittohuopa isommista esteluokista, joissa nainen oli Haukan kanssa viime kaudella kilpaillut, mutta ei se mua haitannut. Me näytettäisiin Haukan kanssa ainakin edustavilta, jos mikään muu ei sujuisi. Ja ainahan mä voisin myydä takin keväällä, jos osakilpailut todistaisivat, etten mä olisi sen arvoinen.

Cup oli vienyt mun kaikki ajatukset. Mä tein töitä R-Kioskilla niska limassa haalien kaikki vuorot, että mun rahani varmasti riittäisivät kisamatkoihin. Se pieni kioski kaikkea muuta kuin kiehtoi mua, mutta minkäs sille mahtoi. Muun ajan mä vietin tallilla, ratsastaen Haukkaa Kristiinan kanssa laatimani viikkotasoisen treeniohjelman mukaan. Mua turhautti edelleen, ettei tallilla käynyt valmentajaa, mutta mä pidin silmäni auki lähialueiden valmennusten varalta. Ja mä huomasin ikävöiväni Lauri Merikantoa, vaikkei mies kaikkein rennoin valmentaja ollutkaan.

Haukka joutuisi huomenna klipperin alle ja sen jälkeen mä rakentaisin maneesiin sellaisen puomiviidakon, jolla sen rahtialuksenkin liikkumisesta tulisi energistä ja ilmavaa. Mulla oli vielä viikko aikaa treenata normaalisti, sen jälkeen Haukka - ja mä - saisimme viettää ansaittua joululomaa. Ja mun ainoa lahjatoive oli, että vuodesta 2018 tulisi hevosentäyteinen.