#013 Nora Norrington

[Nora Norrington]

Ratsastajan etu- ja sukunimi: Nora Norrington
Ikä: 27
Edustusseura: Kings Riders (KGR)
Kouluratsastus: Helppo A 
Ratsu: Orange Wood's Wagafii


Purppurapinkissä esiintyvä huoliteltu ja prinsessamainen pari. Nora ratsastaa vain voittaakseen, toinen sija on häviö. Winga on herkkä ja vaativa hevonen, joka ei sovi kenelle tahansa. 

Osakilpailupisteet, koulu	Osakilpailupisteet, este	Kilpailijaprofiilipisteet	Yhteisöpisteet
5,5 p.	0 p.	5 p.	0 p.
Mode hyväksynyt [5,5 p.]	Mode hyväksynyt [0 p.]	Mode hyväksynyt [5 p.]	Mode hyväksynyt [0 p.]

[Nora Norrington]

Valmisteluja

2.1.2018

"Siis niin mitä järkee tässä touhussa taas on?" 

Nora hymyili itsetyytyväisesti harjatessaan Wingasta maneesin pölyjä. Tamma kohotti takakaviotaan hivenen varoittaen miestä tulemasta yhtään lähemmäs: sillä oli mennyt sukset ristiin Noahin kanssa heti siitä päivästä lähtien, kun saapui Rosevillageen ensimmäisen kerran. Winga-paralla oli ollut huonovointisuutta pitkän matkanteon jälkeen Kanadasta Englantiin, ja ensimmäinen surkea ihminen, johon se uuteen kotiin tultuaan törmäsi, oli tupakansavulta löyhkäävä hapannaama, joka ei tiennyt hevosista hönkäsen pöläystä. Wingan tapaista hienoa hevosta olisi määränpäässä pitänyt odottaa cocktaildrinksu tuoreine heinäkasoineen ja sokeripaloineen, mutta sen sijaan sen joutui trailerista saattelemaan alas tuo piikkinahkatakkinen ihmisenkutale, jonka tunteet Wingaa kohtaan olivat aivan yhtä... no, eivät niin sympaattiset. 

Noah astahti tamman peräpuolesta kauemmas hoksattuaan kohotetun kavion. "Kuulitsä?"

"Jopa ajatuksesi, rakas. Me lennämme Zeniin takaisin, koska siellä on ensimmäiset osakilpailut, joihin mekin voimme ottaa osaa." Nora taputti Wingan lapaa. Tamma laski vihdoin jalkansa ja se kolahti betonilattiaan. 

"Vastahan me sieltä gaalasta ja sen sun frendin hääjuhlista tultiin takasin. Ei tos oo mitää järkee. Mä en ainakaan enää jaksa noita lentomatkoja. Sä tiiät miten huono olo mulle tulee."

Nora katsoi miestään. Voi toista. Todellisuudessa tuon kovaa jätkää esittävän irokeesipään alla tutisi korkeanpaikankammoinen pieni poika, joka oli varma, että kone putoaisi juuri sillä matkalla, kun hän istuisi sen kyydissä. Koska todennäköisyys siihenhän oli suuren suuri. 

"Väitätkö, ettet jäänyt kaipaamaan sitä historiallista loistoa, linnamiljöötä ja samppanjatarjoiluja?"

"Kireetä smokkia, ihan helvetisti", murahti Noah. Nora myhäili. Hän tiputti harjan Wingan hoitotarvikelaatikkoon ja irrotti tamman naruistaan. 

"No, eiköhän me selvitä ilman sinun kannustustasi paikan päällä. Vai  mitä, kultanupukkaiseni?" hän lisäsi hevoselleen, joka ei vastannut, mutta räpäytti kaunista pitkäripsistä silmäänsä. "Voi voi... ehkä tapaan Latviassa uudelleen sen komean nuorukaisen, joka pyysi minua gaalaillassa tansseihin... Hmm, ehkä suostun pyyntöön näin jälkikäteen."

Noah tuhahti paheksuen ja tunki kädet syvälle ketjuja roikkuvien farkkujen taskuihin. "Piä hauskaa."

"Varmasti. Ja aion myös voittaa." Ja hän käänsi Wingan ympäri ja talutti tamman kohti karsinaansa. 

Enää pari viikkoa Storyteller's Cupin ensimmäisiin koulukilpailuihin.

Hän olisi valmis.